Vertaistukea vai lisää stressiä?

Kirjoitan nyt aiheesta, jota olen monesti miettinyt viimeisten parin vuoden aikana- siitä, tuovatko opiskelupuheet ystävien kanssa tukea vai ennemminkin stressiä.

 Olen luonteeltani sosiaalinen ja avoin, ja asioista puhuminen on minulle tärkein keino käsitellä niitä. Toisaalta olen myös erittäin herkästi stressaantuva ihminen. Niimpä törmäänkin hyvin usein siihen, että vertaistukikeskustelu ystävien kanssa johtaakin vain ahdistuksen lisääntymiseen. Kun aletaan jakamaan omia fiiliksiä senhetkisestä tilanteesta ja tehtävistä asioista, tuntuu ensin helpottavalta kuulla etten ole ainut joka ei jaksa, ja jota stressaa. Silloin saa varmuutta siihen, ettei oikeasti ole maailman laiskin, ja että kaikki hommat kyllä hoituvat. Joskus tässä vaiheessa saa jopa motivaatiota tarttua toimeen. Nämä ovat niitä asioita, joita keskusteluilta toivon.

 Liian usein käy kuitenkin niin, että aletaan vain heittää vettä kiukaalle. Jokainen alkaa kertomaan miten vähän hän on tehnyt vasta, ja kuinka kova stressi hänellä on. Silloin tulee tunne, että itse ei ole ollut edes niin ahkera, ja ahdistus vain kasvaa. Seuraavaksi aletaan keksiä lisää asioita, joiden takia olisi syytä ottaa paineita ja tuntea epäonnistuvansa. Lopulta jäljelle jää loppumaton epätoivon kehä, joka lamauttaa ainakin minut. Paniikki hiipii mieleen, ja alkaa pohtia aivan uusia asioita joita olisi tehtävä. Tässä kohtaa vertaistuki ei ole juurikaan auttanut,

Tämän päivän välipala:)

 On ikävää että käy näin. En tiedä miten muutenkaan asioita saisi kevennettyä, koska haluan ehdottomasti puhua niistä. On vain olemassa raja, jonka jälkeen asioista puhuminen alkaa ainoastaan pahentaa tilannetta. Raja ylitty usein varsinkin keskusteltaessa tyttöporukalla, joka koostuu älykkäistä, tunnollisista ja ahkerista tytöistä. Kaikki ihailtavia ominaisuuksia, mutta tekevät joskus ystävien olon huomaamatta hyvin raskaaksi, tarkoittamatta varmastikaan pahaa. Ja kyllä, varmasti näin voi käydä myös poika- ja sekaporukoissa. Itse vain olen törmännyt ilmiöön nimenomaan tunnontarkkojen tyttöjen kanssa ollessani.
 Mitä mieltä olette? Olettekö törmänneet tällaisiin fiiliksiin?
-Jeanina