On turhauttavaa, kun näet kovan vaivan saadaksesi auton käyttöösi, näyttääksesi ihmismäiseltä ja ehtiäksesi ajoissa sovittuun paikkaan, alle tunnin takia. (Selvennykseksi, että minulla ei siis ole omaa autoa, vaan ajan äitini autolla silloin, kun hän ei sitä tarvitse.) Suurinpiirtein näin käy nykyään aina, kun sovin näkeväni ystäviäni. On aivan pakko avautua tästä ongelmasta, sillä se ärsyttää minua hyvin paljon.
Olen aina innoissani ystävien näkemisestä. Rakastan höpötellä tuntikausia, varsinkin kun ystäviä näkee nykyään harvemmin kuin ennen. Siksi varmistankin aina, ettei minulla ole mitään muuta menoa silloin, kun sovin tapaavani heitä. Minua aidosti kiinnostaa tavata ystäviäni, ja olen siksi valmis näkemään vähän vaivaa, että tapaaminen rauhassa olisi mahdollista. Monilla ystävistäni ei kuitenkaan ilmeisesti ole näin, sillä heillä ei ole aikaa nähdä, tai jos on, niin vain ihan pieni hetki.
 |
| Piristävä kesäkuva, ettei postauksesta tulisi aivan liian negatiivinen:) |
Ymmärrän kyllä, että elämäntilanteita on erilaisia, ja tekemistä voi oikeasti olla aivan liikaa. Uskon kuitenkin, että jos asia on aidosti tärkeä, on mahdollista järjestää sille vaikkapa kolme tuntia kuukaudessa tai kolmessa viikossa. Ei ole mitään niin inhottavaa kuin se, että mennään yhdessä kahville ja jollain on koko ajan kiire lähteä. Jää vahva fiilis siitä, ettei ole kovin tärkeä kyseiselle ihmiselle. Mietin aina, eivätkö ihmiset jotka toimivat näin, itse tajua miltä heidän toimintansa muista tuntuu.
Toivottavasti toin ajatukseni ymmärrettävästi esille, ilman että kuulostin liian itsekkäältä. En todellakaan ajattele olevani supertärkeä, olisi vain kiva saada edes hieman aikaa ihmisiltä, jotka ovat minulle tärkeitä. Onko tällainen ajatus tuttu jollekin muulle?
-Jeanina
Kommentit
Lähetä kommentti