Miltä nyt tuntuu?

Koko kevään olen ajatellut sitä hetkeä, kun kaikki on ohi. Niin ylioppilaskirjoitukset kuin pääsykokeetkin. Sitten voisin parhaassa tapauksessa muuttaa ja nauttia elämästä, vailla huolenhäivää. Tämä ajatus sai minut jaksamaan tähän asti. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei kaikki ole niin yksinkertaista.

  Olen tottakai helpottunut siitä, että kaikki opiskeluasiat ovat nyt ohi, eikä minun tarvitse lukea tai päntätä mitään pitkään aikaan. Yo-tuloksetkin tulivat takaisin loistavina, yhtä pikkuruista pettymystä lukuunottamatta. En kuitenkaan ollut huomioinut sitä, että takana on jo todella kuormittava kevät, sisältäen vaikka mitä, ja lisäksi edessä vielä monta uutta asiaa. Nyt uudet asiat, kuten muutto, eivät enää tunnukaan ollenkaan niin houkuttelevilta. Olen henkisesti aivan poikki, enkä oikein jaksa aidosti innostua mistään. Tilanne ei ehkä olisi niin paha, jos kaikki olisi mennyt niinkuin piti. Työasiat kuitenkin aiheuttavat nyt hieman päänvaivaa, ja tulevat vaatimaan lisää ylimääräistä vaivannäköä lähitulevaisuudessa. Huomaan olevani superherkkä, ja itkeväni ties mitä hölmöjä asioita välillä. Toivon todella, että tilanne jotenkin tasaantuisi.

   Tämä on kuitenkin aivan täysin omaa ansioitani. Kukaan ei käskenyt lähteä pois kotoa uuteen kaupunkiin heti kirjoitusten jälkeen. Minä kuitenkin halusin, ja haluan kyllä pohjimmiltani edelleen. En vain ymmärtänyt etukäteen, että tässä vaiheessa vuotta tulisin olemaan jo melko uupunut. Uskon kuitenkin, että ihkaomaan asuntoon muuttaminen auttaa tilannetta osaltaan, sillä siinä vaiheessa voin alkaa pysyvästi kotiutumaan tänne. Myös yo-juhlajärjestelyt ja työasiat pyörivät päässä. Suurin rooli on ehkä nyt työjutuilla. Jos ne ratkeaisivat, olisin askeleen lähempänä huolettomuutta. Puolustuksekseni voin kuitenkin todeta, että työongelmat tulivat aivan puskista, en voinut ennakoida niitä aiemmin.

 Toivottavasti en antanut liian negatiivista kuvaa tilanteesta. Kyllä edelleen pohdin hetkittäin innolla sisustusta, ja mietin mihin laatikkoon pakkaan mitäkin. Myös yo-juhlat innostuttavat: on hauskaa olla päivän keskipisteenä, jos totta puhutaan. En myöskään kadu, että päätin muuttaa. Se antaa mahdollisuuden lähes kokonaan uuteen alkuun, ja mikä parasta: lähempänä yhtä tärkeimmistä ihmisistäni:)
Onko teillä kokemusta suurista muutoksista, kevätväsymyksestä tai itsenäistymisestä? Vertaistukea kaivataan!
-Jeanina

Kommentit