Pääsykoemörön kohtaaminen

Nyt on ehkä kulunut tarpeeksi aikaa viime pääsykokeesta, jotta voin hieman pohtia ajatuksia koskien seuraavaa ponnistusta. Kesällä olen pohtinut asiaa vain todella kevyesti, ja yrittänyt pysyä rauhallisena, jotta pystyisin aloittamaan pääsykoeluvun osa 2 ilman paniikkia.

  Päällimmäisenä mielessä on pelko siitä, mistä saan tarpeeksi motivaatiota, sillä kokeessa käyminen viime keväänä todella antoi realistisen käsityksen siitä, kuinka paljon työtä opiskelupaikka psykologialla vaatii. Tällä hetkellä motivaatio on edelleen täysin hukassa, ja suunnitelmana kuitenkin olisi aloittaa lukeminen pikkuhiljaa lähiviikkoina. Kirjat olen avannut jo kerran, ja jo se on minulle voitto. Yksi kynnys on ylitetty, ja pienen pieni into alkaa herätä sisälläni. Toisaalta tämä tuntuu kutkuttavalta haasteelta: pystynkö voittamaan itseni ja antamaan kaikkeni? Nyt on kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun olen viimeksi opiskelumerkeissä laittanut kaiken peliin, sillä syksyn yo-uusintoihin menin kuitenkin verrattain kevyellä työpanoksella. Jonkin verran intoa antaa se, että jonkin aikaa on jo tullut käytyä töissä, ja elettyä niin että työt tehdään työpaikalla, eikä niitä juuri tarvitse sen jälkeen ajatella. On siis ihan kiva päästä käyttämään aivoja myös vapaa-ajalla. Tämä ajatus kestää varmasti hetken, mutta tiedän kaipaavani hyvin nopeasti sitä fiilistä kun voi töiden jälkeen vain maata sängyssä ilman ajatuksia ja tekemisen pakkoa.

  Motivaatio on kyllä vaikea aihe. Kerta toisensa jälkeen sen kanssa tulee painittua, ja aina ajattelee että ensi kerralla sitten innostun ja tiedän miten motivoida itseäni. En tiedä, en todellakaan. Luulen etten koskaan opikaan. Olen aivan liian mukavuudenhaluinen ja itsekuriton, joten tämä projekti on kyllä kaikin tavoin järjettömän suuri haaste. Niin kyllä varmasti suurimmalle osalle. Onneksi aina voi pohtia sitä, että monet kymmenet ja sadat pääsevät joka vuosi opiskelemaan, myös psykologiaa. Se on siis mahdollista:)
 Nyt tuli melko sekavaa ajatustenvirtaa, tsemppiä mukana pysymiseen! Näin työpäivän jälkeen ylikierroksilla käyvänä on mielenkiintoista kirjoittaa tälläisestä aiheesta:D
 Ihania syyspäiviä!
-Jeanina