Tämä kevät on minulle hyvin poikkeuksellinen, muutenkin kuin kylmän sään osalta. Elämäni on muuttunut ja tulee muuttumaan enemmän kuin pitkään aikaan, jopa enemmän kuin koskaan ennen. Ajattelinkin nyt kasata muutamia ajatuksia siitä, mitä on tapahtunut ja mitä on vielä edessä. Tämä saattaa avata ajatuksiani myös itselleni, mikä olisi ihan tervetullutta.
1.Lukion päättyminen ja pääsykokeet
Kieltämättä outoa olla käymättä koulua 11,5 vuoden jälkeen. Lukion loppuminen oli kuitenkin minulle iloinen asia, vaikka kyseisessä paikassa vietetty aika ihan mukavaa olikin (joskus). Ylioppilaskirjoitukset leimasivat viimeistä vuotta vahvasti, ja voimat alkoivat olla loppu. Tuntuu kummalliselta, ettei monia koulukavereita enää näe, mutta tosiystävät tietenkin jäävät elämään. Se on tärkeinä. Tältä vuodelta mieleen jäi tietenkin ainutlaatuinen abiviikko, joka tuskin unohtuu koskaan.
Opiskelu ei kuitenkaan yo-kirjoituksiin loppunut. Pääsykoeluvun aloitin heti seuraavana päivänä, voimat aivan loppuneina mutta pakon edessä. Tästä urakasta olenkin täällä blogin puolella jo aika paljon kertoillut, joten ei siitä sen enempää!
2.Muutto
Kuten olen jo maininnut, edessä on muutto uuteen kaupunkiin, pois kotoa. Olen odottanut tätä jo monta vuotta, ja lukion alusta asti on ollut selvää että lakin saatuani on edessä kotoa lähtö. Yllättävää on se, että nyt muuton lähestyessä olenkin alkanut tuntemaan epävarmuutta ja jopa pientä surua. Toisaalta se ei yllätä, sillä minulle tulee aina suurten muutosten edessä halu paeta niitä, vaikka kyseessä olisi miten onnellinen asia tahansa. Olen kuitenkin varma, että kunhan saan oman kodin avaimet käteen ja pikkuisen asuntoni sisustettua, olen onnellinen siellä. Olen jo päässyt aloittelemaan yksinasumista, ja kyllähän se suurimmaksi osaksi on vapauttavaa ja ihanaa:)
En onneksi muuta kuin n.100km päähän kotoa, joten siellä tulee varmasti käytyä paljon. Tilannetta helpottaa myös se, että poikaystäväni on vastassa uudessa kaupungissa, samoin kuin monet vanhat ystävät. Yksin en siis varmasti jää.
3.Uusi työ
Työni on jo siis pikkuhiljaa alkanut, mutta työtunnit lisääntyvät toivottavasti lähiviikkoina. Työ vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja työkaverit ovat tosi mukavia. Uskon saavani uusia kavereita, ja se helpottaa sopeutumista, Vielä kun oppisi kaikki tuhat uutta asiaa, olisi töihin hieman vähemmän stressaavaa mennä. Eiköhän se tästä!
Paljon on siis meneillään. Ajatukset ovat aivan sekaisin, ja tunteet vaihtelevat päivittäin riemusta pelkoon. Pääasiassa olo on kuitenkin positiivinen, kunhan vielä taloudellinen puoli selkiäisi, olisi kaikki hyvin. Nyt on aikaa omille jutuille, ja blogi tulee olemaan yksi niistä. Seuratkaa siis aktiivisesti mitä täällä tapahtuu, muistakaa kurkata myös Instagram! Olisi kiva kuulla postausideoita kommenttikentässä, nyt olisi aika toteuttaa niitä! Myös muut kommentit, risut ja ruusut,
olisivat enemmän kuin tervetulleita!
Kieltämättä outoa olla käymättä koulua 11,5 vuoden jälkeen. Lukion loppuminen oli kuitenkin minulle iloinen asia, vaikka kyseisessä paikassa vietetty aika ihan mukavaa olikin (joskus). Ylioppilaskirjoitukset leimasivat viimeistä vuotta vahvasti, ja voimat alkoivat olla loppu. Tuntuu kummalliselta, ettei monia koulukavereita enää näe, mutta tosiystävät tietenkin jäävät elämään. Se on tärkeinä. Tältä vuodelta mieleen jäi tietenkin ainutlaatuinen abiviikko, joka tuskin unohtuu koskaan.
Opiskelu ei kuitenkaan yo-kirjoituksiin loppunut. Pääsykoeluvun aloitin heti seuraavana päivänä, voimat aivan loppuneina mutta pakon edessä. Tästä urakasta olenkin täällä blogin puolella jo aika paljon kertoillut, joten ei siitä sen enempää!
Kuten olen jo maininnut, edessä on muutto uuteen kaupunkiin, pois kotoa. Olen odottanut tätä jo monta vuotta, ja lukion alusta asti on ollut selvää että lakin saatuani on edessä kotoa lähtö. Yllättävää on se, että nyt muuton lähestyessä olenkin alkanut tuntemaan epävarmuutta ja jopa pientä surua. Toisaalta se ei yllätä, sillä minulle tulee aina suurten muutosten edessä halu paeta niitä, vaikka kyseessä olisi miten onnellinen asia tahansa. Olen kuitenkin varma, että kunhan saan oman kodin avaimet käteen ja pikkuisen asuntoni sisustettua, olen onnellinen siellä. Olen jo päässyt aloittelemaan yksinasumista, ja kyllähän se suurimmaksi osaksi on vapauttavaa ja ihanaa:)
En onneksi muuta kuin n.100km päähän kotoa, joten siellä tulee varmasti käytyä paljon. Tilannetta helpottaa myös se, että poikaystäväni on vastassa uudessa kaupungissa, samoin kuin monet vanhat ystävät. Yksin en siis varmasti jää.
3.Uusi työ
Työni on jo siis pikkuhiljaa alkanut, mutta työtunnit lisääntyvät toivottavasti lähiviikkoina. Työ vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja työkaverit ovat tosi mukavia. Uskon saavani uusia kavereita, ja se helpottaa sopeutumista, Vielä kun oppisi kaikki tuhat uutta asiaa, olisi töihin hieman vähemmän stressaavaa mennä. Eiköhän se tästä!
olisivat enemmän kuin tervetulleita!
Mä ikävöin mun abikevättä! Ja ihan super jännittävää varmasti uudet työt ja uus kotikaupunki! Varmasti kanssa tosi virkistävää aloittaa ihan kaikki uudestaan :)
VastaaPoistaAbikevät oli kyllä ihana, en ihmettele! Niin on jännää, ja kiva alottaa uudestaan, jännittää vaan et saako kavereita ja keksiikö tekemistä yms uudessa paikassa.. En tykkää jämähtää pikku kotiini:)
Poista