Pakollinen kiire

Kiire on asia, joka koskettaa nykyään aivan jokaista. Se on läsnä arjessa ja ikävä kyllä myös vapaa-ajalla. On totta, kun sanotaan, että ihmiset eivät enää osaa elää ilman kiirettä. Ihan pikkuriikkisistäkin asioista on tehtävä itselleen niin isoja, että kiire syntyy väkisinkin. Itse ainakin olen huomannut tämän esimerkiksi syksyn ylioppilaskirjoitusten jälkeen, jolloin pakollista tekemistä oli todella vähän.

Tällaiset maisemat nyt harmauden keskellä ei tuntuisi ollenkaan pahalta...

 Ennen nautein suunnattomasti kaikenlaisista omista projekteista, kuten kutomisesta ja lukemisesta. Nykyään tuntuu hyvin vaikealta keskittyä aivan rauhassa johonkin kivaan ja rauhoittavaan juttuun. Aina tuntuu että pitäisi olla hyödyllinen ja suorittaa asioita. Se tappaa innon tehdä sellaisia asioita joihin ennen saattoi uppoutua tunneiksi. Ennen lukioon menoa oli aivan ihanaa maata ja kuunnella musiikkia, joskus jopa tunteja. Toisinaan saatoin vain istua ja kutoa tai lukea kirjaa tuntikausia. Ei ollut kiire, ja omat askareet tuntuivat rentouttavilta ja toivat iloa. Nykyään, kun koulu tettää työtä omiin ja muidenkin tarpeisiin, ei juurikaan huvita tehdä iltaisin muuta kuin sulkea aivot ja katsoa Netflixiä.

Se on harmillista. Olen yrittänyt opetella hidastamaan ja nauttimaan asioista, jotka ovat oikeasti vapaaehtoisia, eivätkä vaadi aikatauluttamista. Se on yllättävän vaikeaa, varsinkin minulle joka rakastaa muistilistoja ja kalenterimerkintöjä. Hidastaminen tuntuu olevan kuitenkin muotijuttu nyt, enkä ihmettele ollenkaan.
Onko teillä ideoita, miten pääsisi eroon pakkomielteisestä kiireen luomisesta?
-Jeanina