Ihan ensimmäiseksi on pakko mainita uuden akiivisen arkeni alkamisesta, joka ainakin tostaiseksi vaikuttaa lupaavalta! Minä, todella mukavuudenhaluinen ja laiska ihminen, hankin viime viikolla salijäsenyyden. Tämän lisäksi olen saanut unirytmiäni kuntoon ja heräilen jopa vapaapäivinä viimeistään yhdeksän aikoihin. Asioita jotka monelle ovat ihan normaaleja asioita, mutta minulle merkki suuresta onnistumisesta. Ja pakkohan se on myöntää että olo on todella paljon energisempi ja tarmokkaampi kuin yleensä:)
Sitten itse asiaan jota tänään ajattelin käsitellä, eli tämän hetken ajatuksiin pääsykoekeväästä.
Olen jo pitkään kirjoitellut siitä, ettei tämä toinen lukukierros oikein tunnu lähtevän käyntiin. Nyt monien suurten elämänmuutosten myötä olen tullut rohkeammaksi kyseenalaistamaan itseäni ja kuuntelemaan todellisia toiveitani. Tämän myötä olen ensimmäistä kertaa alkanut ajattelemaan että olisikohan pahan motivaatiopulan taustalla kyse siitä, ettei psykologia ainakaan juuri nyt olekaan se oikea suunta minulle. Tähän asti olen mennyt melko päättäväisesti laput silmillä kohti tavoitettani- pakko päästä äkkiä opiskelemaan!
Elämäni on tällä hetkellä melko mukavaa, toki persoonallisuuteni saa minut jatkuvasti janoamaan uusia juttuja, mutta niitäkin on riittänyt ihan mukavasti lähiaikoina. Muutama asia vaatii kipeästi muutosta, mutta nekin ovat jo pian hoidossa. Tuntuu siltä, että tahdon hetken aikaa vielä keskittyä nauttimaan elämästäni tällaisena, enkä niinkään pitää tätä kevättä vain välivaiheena jonka aikana on pakko lukea täysillä. Olen kuitenkin vasta melkein 20, joten senkään puolesta ei ole oikeasti mikään kiire. Olen alkanut katsella maailman mahdollisuuksia paljon avarakatseisemmin kuin ennen, ja se tuntuu todella vapauttavalta.
Tämä ei todellakaan tarkoita ettenkö haluaisi vielä opiskella ja paljon! Tahdon kyllä, mutta ensin haluan nauttia tästäkin elämänvaiheesta, kun mikään ei vielä sido minnekään. Opiskella ehtii vielä vaikka kuinka paljon. En myöskään ole haudannut haavetta psykologiasta, se on aivan äärettömän mielenkiintoinen tieteenala, mutta en ole enää varma tahdonko sitä tässä vaiheessa tarpeeksi. Kyseessä kun on ala jonne ei pääse ellei halua aivan todella todella paljon.
Sitä en vielä tiedä mitä nyt todella keväällä teen. Luultavasti haen kuitenkin, se on vielä epäselvää minne ja miten tosissaan. Toivon myös että tämä ei kuulosta puhtaalta luovuttamiselta, koska siitä tässä ei ole kyse. Välillä tekee vain hyvää pohtia omia asioitaan vielä hieman syvemmin.
Mitä ajatuksia juttu teissä herättää?:)
-Jeanina
Sitten itse asiaan jota tänään ajattelin käsitellä, eli tämän hetken ajatuksiin pääsykoekeväästä.
Olen jo pitkään kirjoitellut siitä, ettei tämä toinen lukukierros oikein tunnu lähtevän käyntiin. Nyt monien suurten elämänmuutosten myötä olen tullut rohkeammaksi kyseenalaistamaan itseäni ja kuuntelemaan todellisia toiveitani. Tämän myötä olen ensimmäistä kertaa alkanut ajattelemaan että olisikohan pahan motivaatiopulan taustalla kyse siitä, ettei psykologia ainakaan juuri nyt olekaan se oikea suunta minulle. Tähän asti olen mennyt melko päättäväisesti laput silmillä kohti tavoitettani- pakko päästä äkkiä opiskelemaan!
Elämäni on tällä hetkellä melko mukavaa, toki persoonallisuuteni saa minut jatkuvasti janoamaan uusia juttuja, mutta niitäkin on riittänyt ihan mukavasti lähiaikoina. Muutama asia vaatii kipeästi muutosta, mutta nekin ovat jo pian hoidossa. Tuntuu siltä, että tahdon hetken aikaa vielä keskittyä nauttimaan elämästäni tällaisena, enkä niinkään pitää tätä kevättä vain välivaiheena jonka aikana on pakko lukea täysillä. Olen kuitenkin vasta melkein 20, joten senkään puolesta ei ole oikeasti mikään kiire. Olen alkanut katsella maailman mahdollisuuksia paljon avarakatseisemmin kuin ennen, ja se tuntuu todella vapauttavalta.
Tämä ei todellakaan tarkoita ettenkö haluaisi vielä opiskella ja paljon! Tahdon kyllä, mutta ensin haluan nauttia tästäkin elämänvaiheesta, kun mikään ei vielä sido minnekään. Opiskella ehtii vielä vaikka kuinka paljon. En myöskään ole haudannut haavetta psykologiasta, se on aivan äärettömän mielenkiintoinen tieteenala, mutta en ole enää varma tahdonko sitä tässä vaiheessa tarpeeksi. Kyseessä kun on ala jonne ei pääse ellei halua aivan todella todella paljon.
Sitä en vielä tiedä mitä nyt todella keväällä teen. Luultavasti haen kuitenkin, se on vielä epäselvää minne ja miten tosissaan. Toivon myös että tämä ei kuulosta puhtaalta luovuttamiselta, koska siitä tässä ei ole kyse. Välillä tekee vain hyvää pohtia omia asioitaan vielä hieman syvemmin.
Mitä ajatuksia juttu teissä herättää?:)
-Jeanina
Hei!
VastaaPoistaOnpa pohdiskelevia ajatuksia. Olen samaa mieltä, että elämän on tässä ja nyt, ja siitä tulee oottaa kaikki irti! Ehkä ihmiset elävät liikaa tulevaisuudessa ajattellen, että sitten kun pääsen opiskelemaan... ja opiskelijat ajattelevat, että sitten kun valmistun...
Yhteishakuun on vielä muutama viikkoa aikaa ja samalla aikaa pohtia omia valintoja. Sinullahan oli aivan äärettömän hyvät yo-paperit, joten eipä sitä koskaan tiedä, vaikka ovet psykalle avautuisi 2020 todistusvalinnan myötä, mikäli sellainen tulee psykalle.
Itsekin olen suunnitellut hieman varavaihtoehtoja, jos jään jälleen varasijoille. Esimerkiksi erityspedagogiikka olisi erittäin mielenkiintoista ja ainahan sitä psykaa voi opiskella sivuaineena =). Se on totta, että koulunpenkki on siellä ja ei se karkaa mihinkään. Kouluun voi hakea vaikka kolmekymppisenä ja ihmiset vaihtaa alaa ja suuntaa uusille teille.
Tsemppiä ja aurinkoista kevättä!
Ihana vastaus! Ihan samanlaisia ajatuksia ja kiva että oot keksinyt myös vaihtoehtoja:) Erityispedagogiikka on kyllä kans moninaista ja kiinnostavaa, ei varmasti huono vaihtoehto sekään.
PoistaKyselit tuolla myös lukemisestani, eli tosiaan se on jäänyt käytännössä kokonaan. Käyn katsomassa Tampereen psykan pääsykokeen, tällä kertaa lähes ilman valmistautumista. Lisäksi sama suunnitelma Jyväskylän psykan kokeen kanssa, sitten vielä logopedia. Logopedia on pyörinyt varavaihtoehtona alusta asti, ja nyt kiinnostaa sen uudenlainen pääsykoe. Mihinkään en siis ole valmistutunut ja tuskin tulen valmistautumaankaan, sillä opiskelu syksyllä ei tällä hetkellä juurikaan innosta... Miten sun lukeminen?:)
Mulla lukeminen sujuu yllättävän hyvin. Juuri pari päivää sitten julkaistiin Jyväsjylän artikkelit ja niitä nyt luen. Tänä vuonna artikkeleita on vain yhteensä about 70 sivua. Joensuun kirjat koen hallitsevani. Tietenkin se vaatii kertailua ja harjotuskysymysten pänttäämistä viikoittain ettei asiat unohdu.
PoistaItsekin muuten aion käydä tuolla Tampereen logopedian kokeessa, uusi pääsykoe ei vaadi yhtään ennakkomateriaalin osaamista, joten why not.
Kävin myös korottamassa äikän ja psykan yo-kokeissa ja ainakin alustavien mukaan saisin korotettua molemmat. Joensuun sisäänpääsystä on aika itsevarma nyt, mutta Jyväskylän koe ja soveltuuvuustestit yms. ovat aika tuntematonta aluetta vielä, joten saapi nähdä, miten kirjallinen sujuu.